Nyt on pottuaika. Kesä on parhaimmillaan ja lähituottajien varhaisperunaa on saatavilla toreilla ja kaupoissa. Varhaisperuna on meille suomalaisille odotetuimpia kesän herkkuja. Sopivan pienet perunat, ohuet kuoret, lyhyt keittoaika ja elegantti maku – siinä meillä on nopea kesäruoka, joka ei kaipaan kaverikseen kuin voita ja silliä!

Varhaisperunan monipuoliset käyttötavat tekevät siitä myös parhaan mökkiruuan. Pottuja voi keittää, vaikka kaasuliedellä ulkona ison kattilallisen, syödä tänään keitettynä osan ja loput jätetään seuraavalle päivälle. Lapsien ehdoton suosikki on pyttipannu uusista perunoista - sipulia varsineen joukkoon ja lihaisaa makkaraa sekaan, Nam. Keitetyistä varhaisperunoista valmistuu myös ihan paras kesäsalaatti!

Pottu voittaa pastan

Peruna päätyi karppausbuumissa syyttä suotta syytettyjen penkille. Viime vuosina sen ravitsemukselliset hyödyt on taas nostettu esiin ja rakas pottu onkin saanut ansaitsemansa arvonnousun. 100 g keitettyä perunaa sisältää vähemmän energiaa kuin vastaava määrä bataattia, pastaa tai spagettia. Rasvaa perunassa ei ole juuri lainkaan, mutta se sisältää erityisesti kivennäisaineita kuten kaliumia sekä B- ja C-vitamiinia. Vitamiinit sijaitsevat kuoressa ja heti kuoren alla, joten älä turhaan kuori perunoita ja heitä ravinteita kompostiin. Perunat kannattaa pestä huolella harjan kanssa ja keittää kuorineen.

Maapäärynä rantautui Suomeen 1730-luvulla

Peruna on melkoinen kosmopoliitti. Perun inkojen pelloilta se purjehti Espanjaan, josta pikkuhiljaa levisi koko Eurooppaan. Saksalaiset peltisepät toivat perunan Suomeen 1730 luvulla tullessaan Inkooseen Fagervikin kartanoon töihin. Kirkollamme on ollut tärkeä rooli perunan puolestapuhujana; mm.  perunapappi Axell Laurell Asikkalasta päätti sitkeästi jokaisen saarnansa perunan puolesta puhumiseen.  Viimeinen niitti perunan suosiolle kuitenkin oli, kun sen toimivuus viinanpoltossa tajuttiin. Maatalousseurat kannustivat perunan viljelyyn suomalaisia 1700 luvun lopulla. Perunan C-vitamiinin ansiosta keripukki taltutettiin suomalaisista. Perunaa on siis viljelty suomessa jo yli 290 vuotta!

Perunamaistajaisia odotellessa….

”Maku on miellyttävän tuore, hienokseltaan hapokas, hapokkuus viipyilee jälkimakuun saakka. Tuoksu vivahteeltaan tamminen ja aavistuksen kermainen.”

Jokaisella perunalajikkeella on määritelty makuprofiilinsa. Mausta voi lajikkeen lisäksi tunnistaa erot maaperässä. Viininmaistajaiset ovat niin last season – nyt perunanmaistajaisia järjestämään!

Minulla nousee aina savu korvista kaupassa, jos myynnissä olevan perunan lajiketta ei kerrota – millaista raaka-aineen ja asiakkaan aliarviointia! Perunalajikkeet eroavat toisistaan niin käyttöominaisuuksiltaan kuin maultaan. Ei kai kukaan osta viiniäkään sokkona tietämättä onko se valkoista vai punaista, kuivaa vai makeaa?

Varhaisperuna on aivan ainutlaatuinen, herkkä raaka-aine ja parhaimmillaan mitä nopeammin se saadaan pellolta lautaselle; koneellinen nosto, pesu, pussittaminen ja kuskailu ympäri Suomea ennen lautaselle päätymistä tekevät lopputuloksesta surkean -sekä säilyvyys että maku kärsivät.

Tuorein varhaisperuna löytyy tilamyynnistä tai torilta heti aamusta. Loistavin keksintö on pellon vieressä oleva ”perunakioski”, jonne viljelijä nostaa perunoita valmiiksi pusseihin. Asiakas voi ottaa perunat mukaansa ja jättää rahat lippaaseen. Varmasti saat tuoretta perunaa ja viljelijä voi jatkaa töitänsä pellolla ja kauppa käy! Tämä on suomalaista pottukauppaa parhaimmillaan!

Varastokäyttöön tarkoitetut lajikkeet  ovat paksukuorisempia ja kestävät käsittelyä paremmin. Ruokaperunat jaotellaan kiinteisiin, yleis- ja jauhoisiin perunoihin. Käyttötarkoitus ratkaisee millaista perunaa kannattaa valmistaa. Jauhoisesta perunasta saat parhaan pottumuussin ja kiinteä peruna toimii hyvin esimerkiksi keitoissa tai kokonaisena keittoperunana. Suosittelen tutustumaan ja maistelemaan eri lajikkeita. Ennen vanhaan sanottiin, että joka mies osaa arvostella perunanmaun!

Ilmastoystävällinen mukula

Vielä 70 vuotta sitten suomalainen popsi kolminkertaisen määrän perunaa vuodessa verrattuna nykyiseen. Riisi ja pasta ovat vuosien kuluessa korvanneet perunan lautasillamme.

Perunan käytön lisääminen olisi helppo ilmastoteko. Perunan vesi- ja hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin riisin. Kotimaisen tuoreen perunan, puolivalmisteiden ja pakasteiden kuljetusmatkat jäävät yleensä kohtuullisiksi.

Lähde: 13.11.2019 https://envitecpolis.fi/2019/11/13/ruoan-ymparilla-kaydyssa-keskustelussa-on-unohdettu-yksi-keskeinen-asia-miksi-me-syomme/