Nimisuojatuotteet

EU:n nimisuojatuotteet

EU:n nimisuojajärjestelmä luo tuotteille lisäarvoa sekä suojaa elintarvikkeita ja maataloustuotteita vakiintuneen nimen väärinkäytöltä tai väärennöksiltä. Nimisuojatut tuotteet ovat ainutlaatuisia – ne tuovat alueelle lisänäkyvyyttä ja auttavat säily

Merkin antamaa lisäarvoa voivat hyödyntää myös monet muut paikalliset toimijat kuin itse tuotetta valmistavat yritykset. Esimerkiksi ravintolat, agroturismi ja kulttuuriaktiviteetit saavat lisäarvoa omaan toimintaansa suosimalla nimisuojatuotteita, sillä nimisuoja lisää tunnettuutta niin Suomessa kuin maailmallakin.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimisuojajärjestelmä on ollut Euroopan yhteisön laajuisena voimassa vuodesta 1993. Euroopan unionissa on rekisteröity suojattuina nimityksinä lähes 1 500 tuotetta. Nimisuojausta voi hakea useampi tuottaja yhdessä tai tuottajia edustava järjestö tai organisaatio. Ruokavirasto käsittelee hakemuksen ja käynnistää kansallisen vastaväitemenettelyn. Jos Ruokavirasto hyväksyy hakemuksen, se toimitetaan komission käsittelyyn. Komissio tekee asiasta lopullisen päätöksen. Prosessi vie aikaa 1-3 vuotta riippuen lisäselvitystarpeista.

Käytössä on neljä nimisuojakategoriaa:

1. Suojattu alkuperänimitys (SAN)

Tuotteen tuotannon, jalostuksen ja käsittelyn pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella. Tuotteen laatu tai sen ominaisuudet johtuvat olennaisesti kyseisestä maantieteellisestä alueesta, esimerkiksi siellä tuotetusta raaka-aineesta.

Suomalaisista tuotteista on rekisteröity suojattuna alkuperänimityksenä:

Lapin Puikula (1997),
Lapin Poron liha (2009),
Lapin poron kuivaliha (2010),
Lapin Poron kylmäsavuliha (2011) sekä
Kitkan viisas (2013).

Esimerkkejä eurooppalaista SAN tuotteista:

Parmigiano Reggiano-juusto (parmesaanijuusto) (Italia),
Feta-juusto (Kreikka),
Prosciutto di Parma (Parman kinkku, Italia),

2. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)

Vähintään yhden seuraavista vaiheista: tuotanto, jalostus, käsittely, pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella, josta johtuvat tuotteen laatu, maine tai muut ominaisuudet. Osa tuotteen raaka-aineesta voidaan tuoda alueen ulkopuolelta.

Suomalaisista tuotteista on rekisteröity suojattuna maantieteellisenä merkintänä:

Kainuun rönttönen (2008)
Puruveden muikku (2013)
Aito saunapalvikinkku /Äkta basturökt skinka (2022)
Suonenjoen mansikka (2024)
Yläsavolainen muurinpohjalettu (2025)

Esimerkkejä eurooppalaista SMM tuotteista:

Navarran parsa (Espanja),
Ardennien kinkku (Belgia),
Steirisches Kurbiskeröl - kurpitsansiemenöljy (Itävalta),
Aachenin piparkakut (Saksa),
Lybekin marsipaani (Saksa).

3. Aito perinteinen tuote (APT)

Aito perinteinen tuote (APT)- suojauksella ei viitata tuotteen valmistuspaikkaan, vaan pyritään korostamaan tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa. APT-suojauksen saanutta tuotetta voidaan valmistaa missä tahansa EU:n alueella, mutta tuote on valmistettava rekisteröidyn valmistusmenetelmän ja ainesosaluettelon mukaisesti.

Hakiessaan tuotteelle APT-suojaa hakijataho ilmoittaa, haluaako se varata nimen ainoastaan eritelmän mukaiselle tuotteelle. Jos nimi varataan, tällä nimellä valmistettujen tuotteiden tulee olla eritelmän mukaisia. Jos varausta ei tehdä, samaa nimeä voidaan käyttää myös sellaisista tuotteista, jotka eivät ole eritelmän mukaisia.

Suomalaisista tuotteista APT -suojauksen ovat saaneet: