Ruokakulttuuri
Ottakee vieraat tae käskyt harvenoo!
Pohjoissavolainen perinteinen ruoka ja reseptiikka edustaa vahvasti itäistä ruokakulttuuria Suomessa. Itäraja on aina ollut lähellä, ja välillä ollaan oltu osa rajan toista puoltakin; yhteys slaavilaiseen kulttuuriin näkyy edelleen ruokapöydässämme. Suolasienet, hapatetut tuotteet, kukot ja tuhdit, pitkään hautuneet padat maistuvat meille edelleen. Toisen maailmansodan jälkeen luovutetusta Karjalasta evakuoitiin yli 400 000 suomalaista; nämä ortodoksiuskoiset karjalaiset toivat oman vivahteensa – kuten karjalanpiirakat - alueemme ruokakulttuuriin.
Itäsuomalaisissa savutuvissa uuni sijaitsi keskellä taloa tuvassa ja oli malliltaan semmoinen, että samalla kun lämmitettiin tupa, onnistui myös ruokien pitkä haudutus ja tuoreen leivän leipominen uunin pesässä. Täällä on syöty tuoretta pehmeää leipää ja itäistä puheliaisuutta onkin selitetty sillä, että kun ei tarvinnut nakertaa kovaa kuivaa leipää, jäi aikaa enemmän vilkkaalle haastelulle. Leipäkulttuuri on alueellamme edelleen erittäin rikas ja monipuolinen. Jos käyt Kuopiossa, niin käypä kurkistamassa Kauppahallin leipäpuoteja! Toki savolaisenkin on aina pitänyt parhaiten tiellä hapanjuureen leivottu ruisleipä, mutta aina on löytynyt ohraleivällekin ottajansa. Lähes joka pitäjällä on oma nimikkoleipänsä tai -rieskansa ja niissä on hyödynnetty kekseliäästi niin viljoja, perunaa kuin muitakin juureksia ja marjoja. Ja jos savolaismummo puhuu kakusta – saattaa hän tarkoittaa leipäpalaa. Kaakku onkin sitten ihan eri juttu.
Sesongin mukaan
Kesän ruokafiesta alkaa kesäkuussa kauan kaivatuilla uusilla perunoilla ja mansikoilla. Suonenjoen mansikka onkin herkkujen herkku ja suojattu EU:n maantieteellisellä nimisuojalla – verrattavissa siis samppanjaan! Koska satokausi on täällä pohjoisessa lyhyt, ottaa savolainen ilon irti kesän tuoremarjoista: mansikoiden lisäksi mustikat, vadelmat, lakka ja myöhemmin syksyllä puolukat ja karpalot löytyvät erilaisista jälkiruuista ja leivonnaisista. Jokaisen oikeus mahdollistaa vapaan marjojen poimimisen lähimetsistä. Luontosuhteemme on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja villi luonto tarjoaa savolaiseen ruokapöytään marjakimaran lisäksi valtavan valikoiman sieniä ja villiyrttejä.
Syksyllä kerätään yöttömän yön mehevöittämä sato talteen ja säilötään pitkän talven varalle. Vaikka nykyisin kaikkea löytyy tuoreena kaupasta, ovat vanhat säilöntämenetelmät muokanneet ruokakulttuuriamme. Savustaminenkin oli alkujaan säilömistapa; nykyisin savustamme kaikkea kaloista perunoihin maukkaan savuaromin vuoksi.
Talvella ruuat muuttuvat tuhdimmiksi. Pakkaspäivänä tekee mieli lämmitellä kuumalla mustaherukkamehulla ja syödä pitkään uunissa haudutettua pataruokaa. Marjatkin löytävät tiensä ruokapöytään hillokellareista ja pakastimista.
Järvien keskellä
Kun katsoo Pohjois-Savoa lintuperspektiivistä, näkyy enemmän vettä kuin maata; ja ainutlaatuisen puhtaissa järvissä polskivat muikut, kuhat sekä lukemattomat muut herkulliset järvikalat. 1500-luvulla näiltä järviltä kalastettiin, kuivattiin ja vietiin haukea Euroopan kuninkaallisiin hoveihin asti paastopäivien herkuksi.
Kun kuopiolaiselta kysyy kuuluisinta paikallista ruokaa, saa todennäköisesti vastaukseksi kalakukon. Se onkin oivallinen keksintö – syötävä säilyketölkki. Ruiskuoren sisään piilotetaan pikkukalat ja rasvaista siankylkeä, taikina suljetaan huolella ja kukko saa hautua tuntikausia leivinuunin lämmössä. Lopputuloksena on sisällöltään steriili, mutta herkullinen kalasisus, jossa ruodot ovat kadonneet haudutuksen ansiosta. Ulkokuori toimii leipänä ja sille toki sipaistaan tuhti kerros voita. Kuopiossa vuosittain järjestettävissä kalakukon SM-kisoissa laitetaan kukot parhausjärjestykseen ja kisa on kovaa! Kukkokin on ajassa elävä ja modernisti kehittyvä ruokalaji ja sisälle voi laittaa makumieltymystensä mukaisesti vaikkapa perunaa, tofua tai mustikoita.
Pohjois-Savon valtti on ruuantuotannon monipuolisuus, joka perustuu pitkälti alueen luonnonvaroihin ja perinteisiin. Alueella viljellään paljon nurmea ja rehuviljaa, mikä tukee karjataloutta ja pohjois-Savossa tuotetaankin 14 % suomalaisesta maidosta ja naudanlihasta.
Oluen ystäviä hemmottelevat useat pienpanimot ja Suomen vanhin alkoholitalo Lignell&Piispanen tuottaa hienoimmat marjaliköörit ja väkijuomat laseihin 170 vuoden vankalla kokemuksella.
Pohjois-Savossa nautitaan ruuasta ja juomasta luonnon rytmissä ja puhtaat maut tulevat lähipelloilta ja -vesiltä.